Tarinani

Isoäidin tilkkuvakasta löytyi rakkaus kankaisiin jo lapsena. Alakouluikäisenä päätimme kaverin kanssa tehdä ruskeasta chenillestä karhupuvun. Onneksi projektista ei ole todistusaineistoa. Ensimmäinen tekemäni oikea vaate oli musta, intianpuuvillainen salsahame, jonka helmassa oli valkoinen brodeerattu pitsinauha. Tekele taisi lentää nurkkaan useammankin kerran, mutta kyllä se lopulta valmiiksi tuli. 6-vuotiaana tein ystävälleni punaisesta, ohuesta silkkisatiinista housut ja jakun ja opin tukikankaiden merkityksen. Sittemmin materiaalituntemukseni on hieman parantunut ja valitsisin ehkä toisenlaisen laadun housuasuun.


Lukion jälkeen minun olikin pakko päästä kangaskauppa Palahalliin töihin, jonka jälkeen pyörähdin taidejulisteiden ja kehystyksen maailmassa. Sitten alkoi teatterimaailma kiinnostaa ja hakeuduin Teatteri Pieneen Suomeen ompelijaksi. Sen jälkeen tein second hand/pukuvuokraamo Karteroopissa mielikuvituksellisia epookkipukuja vanhojen tansseihin vuokrattaviksi. Mallit olivat tyyliin stetsonista - yhteen pukuun saattoi tulla detaljeja useammaltakin aikakaudelta. Muokkasin myös vanhoista vaatteista uutta Karteroopissa myytäväksi. Tämä tapahtui 90-luvulla, joten Karteroopi oli aikaansa edellä kierrätyskonseptinsa kanssa.


Vuonna 1992 perustin toiminimen ja kävin suorittamassa pukuompelijan ammattitutkinnon Prinsessatien ammattikoulussa Roihuvuoressa. Olisin päässyt sisään mallimestaripuolellekin, mutta halusin päästä nopeasti kaavoittamaan ja tekemään vaatteita, joten kaksi vuotta opintoja sai riittää. Hyvä niin, sillä naimisiin mentyäni olinkin koulun loppuajan raskaana. Tein alkuun lapsenhoidon ohella vähän kaikkea ompelutyötä, mutta hää- ja juhlapuvut kiinnostivat eniten ja tilauksia alkoikin tulla. Hakeuduin vuonna 2000 Jukka Rintalan juhlapukutyöpajaan. Ryhmämme sai tehtäväkseen ommella asiakkaalle hääpuvun. Siellä opin ompelemaan silkkisifonkia. Pian Jukka ottikin yhteyttä ja ompelin hänen luomuksiaan parin vuoden ajan kahden pikkutytön pyöriessä jaloissa sovituksissa. Suoritin myös yrittäjän ammattitutkinnon.


Oma asiakaspiirini kasvoi nopeasti ja tutustuin Teemu Muurimäkeen. Yhteistyömme tuloksena on syntynyt lukemattomia Teemun suunnittelemia morsius- ja juhlapukuja. Vuonna 2006 keksin hakea töitä Suomen Kansallisoopperalta ja siitä lähtien olen valmistanut teatteri- ja tanssiasuja erilaisiin ooppera- ja balettiproduktioihin. Opiskelin pukuhistoriaa avoimessa yliopistossa. Tällä hetkellä suunnittelen ja valmistan etupäässä morsiuspukuja- jotain maagista niiden tekemisessä vain on! Toki teen mielelläni muitakin vaatteita. Koska rakastan puuhailua kankaiden parissa, työskentelin 2017-2019 osa-aikaisena kangasmyyjänä Helsingin Kluuvin Eurokankaassa - työnhaku tapahtui hetken päähänpistosta kangasostosten lomassa. Poistuin myymälästä kassissani vuorikangas ja kalenterissani ensimmäiset työvuorot. Vuoden 2020 alusta olen ollut apuna Villisilkin myymälässä Helsingissä.


Kolmenkymmenenkään vuoden jälkeen uudet ideat ja mahdollisuudet eivät ole loppumassa. Koronapandemian seurauksena aikaa riitti myös muihin kuin asiakastöihin, ja tämä sysäsi minut laatimaan omaa, pientä hääpukumallistoa ensimmäistä kertaa elämässäni.


Koska pukuompelu on käsityöammatti, ammattitaito kasvaa vain ja ainoastaan tekemällä - siksi ompelijan kokemus on eräs tärkeimmistä laatutekijöistä.




11 katselukertaa0 kommenttia